29. Huhtikuuta 2010

Kanada-malja Turun torilla – varma kevään merkki. Aurinko paistaa ja mittarissa lukemat lähentelevät kaksinumeroisia lukuja elohopean noustessa päivä päivältä korkeammalle. Viimeiset ulkojäätkin ovat sulaneet jo kuukausi sitten, mutta se ei turkulaisen kiekkokansan vauhtia ole hidastanut. SM-liigan pudotuspelit ja etenkin Turun Palloseura hienolla menestyksellään on saanut turkulaiset liikkeelle ja saapumaan massiivisin joukoin hallille kotipeleihin kannustamaan mustavalkoiset voittoon. Mainittakoon, että vain kerran tänä keväänä ovat fanit joutuneet lähtemään tappion pettymys niskassaan kotimatkalle Turkuhallista.
Itsekin muutaman matsin talven aikana paikan päällä katsomassa käyneenä pitää sanoa, ettei millään olisi edes pudostuspelien kynnyksellä vielä odottanut Palloseuralta tällaista venymistä ja suoritusta. Viime vuonna tosin näkyi jo merkkejä Tepsin noususta, silloin pääsy pudotuspeleihinkin tuntui pitkän taaperruksen jälkeen hienolta saavutukselta. Lapsuuteni 90-luvulla viettäneenä olen kuitenkin kasvanut TPS.n dynastian aikana, joten viime vuosien pohjamudissa sukeltamisen myötä on hampaankoloon jäänyt runsaasti tavaraa, itse asiassa hampaankolot ovat loppuneet kesken.
Keväänä 2010 ovat kuitenkin asiat jääkiekon saralla palautuneet normaalitilaan ja TPS, kuten koko Turku, juhlii 11. Suomenmestaruuttaan. Hampaankolot ovat taas tyhjät ja toivotaan, etteivät ne enää tulevaisuudessa pääse täyttymään. Hienoa oli olla seuraamassa mestaruusiltana Turkuhallissa kanssafanien mukana TPS:n ja turkulaisten juhlia. Onkin varmaan sopivaa lopettaa tältä erää lausahdukseen: Torilla tavataan!
Juha